Ioniresonassi

SEQEX JA IONORESONANSSI ( ICR ) Ion Cyclotron Resonance

SEQEX® teknologia pohjautuu tiedemies W.R. Adeyn '70-luvulla tekemiin tutkimuksiin. Adey huomasi, että elävien olentojen biologisia ioneja on mahdollista stimuloida käyttämällä sähkömagneettisia kenttiä hyvin matalalla intensiteetillä ja taajuudella.
Seuraavina vuosina amerikkalaisen EPA:n (ympäristönsuojeluvirasto) tutkija Carl Blackman huomasi, että nämä tulokset olivat kriittisesti riippuvaisia ​sähkömagneettisten kenttien sovellussuunnasta.
Vuonna 1984 professori A.R. Liboff kiinnostui kosmisen säteilyn biologisista vaikutuksista. Hän oletti, että Adeyn ja Blackmanin löydöt voidaan helposti selittää olettaen, että maapallon magneettikenttä tai geomagneettinen kenttä ovat vuorovaikutuksessa käytettyjen muuttuvien kenttien kanssa, mikä tuottaa ilmiön, joka tunnetaan ioni syklotroni resonanssina ICR, suoraan kudosten sisäpuolelle.
Fysiikassa ioniresonanssin ilmiö on hyvin tiedossa: se vaatii samanaikaisesti kahta rinnakkaista magneettikenttää, yhden staattisen ja yhden muuttuvan ajan myötä.
Liboff, olettaen, että Adeyn ja Blackmanin laboratoriossa havaitsemat vaikutukset johtuivat ioniresonanssista, osoitti käytettyjen taajuuksien ja CG-arvojen perusteella, kuinka maapallon CG: n intensiteettialue vastasi ioniresonanssi taajuutta, hyvin matalat taajuudet ja fysiologisesti merkittävät kykenevät hankkimaan keskeisiä biologisia ioneja, kuten kalsiumia, kaliumia ja magnesiumia.
Näillä löydöksillä oli vallankumouksellinen merkitys: Adeyn ja Blackmanin havainnot kuvaavat itse asiassa elävien olentojen luontaista sähkömagneettista ominaisuutta.
Se osoitti myös, että aikaisemmat menestykset pulssimaisilla magneettikentillä (PMF-pulsed magnetic field, tunnetaan myös magnetoterapiana) luusairauksien, kuten nivelrikon, osteoporoosin tai konsolidoitumisviiveiden hoidossa, tohtori C.A.L. Bassett '70-luvulla esittämät erityiset ioniresonanssitapaukset.
Vahvistaakseen nämä hypoteesit Liboff, professori S.D. Smith ja professori B.R. McLeod, kirjoittanut Dr. J. Thomas ja opiskelija KA Jenrow aloittivat pitkän sarjan kokeita, jotka osoittavat epäilemättä, että tietyille ioneille viritetyt magneettikenttien ioniresonanssiyhdistelmät voivat vaikuttaa syvällisesti eläviin olentoihin riippumatta siitä, ovatko ne soluviljelmiä vai kokonaisia​organismeja.
Vuonna 1987 Yhdysvaltain FDA (Food and Drug Administration) antoi luvan ioniresonanssin ensimmäiseen lääketieteelliseen käyttöön luunmurtumien yhdistymisen viivästymisten hoitamiseksi, ja muutama vuosi myöhemmin hyväksyttiin toinen lääketieteellinen käyttö selkärangan fuusion (spina bifida) hoitamiseksi; nämä hoidot annetaan paikallisesti vaurion tai oireen alueella.