Suomen kosmisen kartan löytöretki

On olemassa puoli Suomea, jonka harvat tuntevat: graniittikukkuloita, jotka näyttävät luonnollisilta, mutta jotka levittäytyvät maisemaan kuin hiljaisia vartijoita muinaiselle tiedolle. Olen tutkinut niitä vuosien ajan, kymmeniä ja taas kymmeniä, ja aina kun lähestyin yhtä näistä pyhistä paikoista, ajatus palasi mieleeni: ovatko ne todella luonnollisia, vai onko joku luonut ne tarkkaan tarkoitukseen?

Yksi tekijä yhdistää ne lähes poikkeuksetta: vesi. Joet, järvet, lähteet, meri… Näyttää siltä, että nämä paikat eivät ole vain kivisiä kukkuloita, vaan yhteyspisteitä maan ja elämän välillä.

Oivallukseni syntyi eräänä päivänä Vartiovuorella, “vartijavuorella” Turun sydämessä: entä jos nämä kukkulat olisivatkin maapallon projektioita taivaan kaaren tähtikuvioista? Siitä hetkestä lähtien aloin lukea maisemaa kuin kirjaa, kirjoitettuna kiveen, veteen ja ääneen.

Kukkuloiden nimet ovat itse asiassa ratkaisevia. Muinaisille ihmisille ääni ei ollut vain sana: se oli värähtelyä, energiaa, joka muovaa todellisuutta. Tässä muutamia kuvaavia esimerkkejä:

Samppavuori – Auringon vuori
Kuuvuori – Kuun vuori
Temppelivuori – Temppelin vuori
Vanhalinna – Muinainen linna

Jokainen nimi, jokainen kivi, jokainen vesilähde näyttää kätkevän kosmisen muistin, muinaisen kielen, joka yhdistää maan ja tähdet. Esimerkiksi Aurajoen legenda kertoo, että joki syntyi jättiläisen kauratessa maata peloissaan olevien härkien kanssa. Härät raivasivat maahan uran, jonka Oripään lähteet täyttivät, muodostaen joen. Tarina muistuttaa Orionin tähdistöä – ORI tai UROS muinaisessa suomalaisessa tarkoittaa “Suuri uros” – ja yhdistää kukkuloiden nimet suoraan taivaaseen.

Aurajoki

Tämän avaimen avulla edessämme avautuu kartta: kukkulat muuttuvat maapallon pisteiksi, jotka heijastavat tähtiä, ja nimet muuttuvat universaalin kielen symboleiksi. Vartiovuori, vartijavuori, saattaa olla yksi Orionin vyön pisteistä; Napapiiri, maailman napa, josta kaikki sai alkunsa.

Tässä artikkelisarjassa tutkimme Suomen kosmista karttaa askel askeleelta, puramme kukkuloiden, nimien ja legendojen merkityksiä, ja yritämme ymmärtää, miten muinaiset ihmiset muuttivat maiseman sillaksi taivaan ja maan välille.

Valmistautukaa katsomaan Suomea uusilla silmillä: jokainen kukkula, jokainen lähde, jokainen nimi saattaa kätkeä taivaallisen tarinan.

Ori On - tähtikuvion kuvaus Varsinais-Suomessa

Orionin jäljet maisemassa
Orionin tähtikuvion kirkkaimmaksi tähdeksi kutsutaan Betelgeusea, ja juuri tästä näyttää alkavan hämmästyttävä yhteys taivaan ja maan välillä.

Lounais-Suomen maisemassa nousee esiin paikkoja ja nimiä, jotka vaikuttavat heijastavan tätä tähtikuvion rakennetta symbolisesti. Merkittävä esimerkki on Betlehem-kylä lähellä Laitilaa, joka rekonstruoinnissa vastaa tähtikuvion alfapistettä.

Toinen keskeinen paikka on Oripää. Muinaisessa suomen kielessä ORI tarkoittaa “suuri uros”, ja pää tarkoittaa “päätä”. Nimi voidaan siis tulkita tarkoittavan “jättiläisen päätä”. Tämä ei ole yksityiskohta, sillä juuri Oripäässä sijaitsee Aurajoen luonnonlähde, mikä vahvistaa tämän paikan symbolista merkitystä kartalla.

Nimiä analysoidessa ilmenee muita mahdollisia yhteyksiä Orionin tähtikuvion tähtiin. Esimerkiksi nimi Melillässa muistuttaa hämmästyttävän paljon Meissaa, Orionin pään tähteä.

Erityisen mielenkiintoinen on myös Orionin vyön mahdollinen maallinen esitys. Se näyttää heijastuvan sarjana graniittikukkuloita, joiden nimissä toistuvat symboliset elementit:

Vartiovuori – Vartia (“vartija”) ja vuori (“kukkula” tai “vuori”), vartijavuori
Ruissalo – Kuuva
Vanhalinna ja Linnavuori (Liedossa)

Kuvitus kuvauksesta

Kalevalan jättiläiset

Jättiläiset, jotka ovat Kalevalan todellisia päähenkilöitä, lainataan joitakin uudelleen kirjoitettuja katkelmia Christfried Gananderin teoksesta Mythologia Fennica. Kun Ganander kirjoittaa Kalevasta, hän kuvailee häntä näin: “hirveän ja vahvan jättiläisenä, kaikkien jättiläisten kenraalina ja 12 lapsen isänä”, joiden nimet ovat unohtuneet, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi: “HIISI rakensi vuorilinnoja Paltamoon; SOINI souti Liminkaan yhden päivän aikana ja asettui sinne”.

Myös Väinämöinen ja Ilmarinen olivat Kalevan lapsia: “alun perin he asuivat isän kotikaupungissa Paltamossa, mutta myöhemmin vierailivat monissa muissa paikoissa; he olivat myös Kemissä.”

Nämä jättiläiset suorittivat yliluonnollisia tekoja: he olivat taitavia niittäjiä, sillä he niittivät kokonaisia niittyjä yhdessä yössä, niin että Gananderin mukaan piispa Agricola luokitteli heidät Hämeen kansan jumalallisiksi voimiksi. Arngrimus Jonae kertoo heidän olleen kanaanilaisia jättiläisiä.

Kaleva oli siis Pohjanmaan hallitsija, jossa hän rakennutti suuria linnoja lastensa avulla. Esimerkiksi HIISI rakensi valtavan rakennuksen kymmenen mailin päähän Kajaanin linnasta, keskelle suota, käyttäen valtavia kiviä ja maata; portaiden väli oli yli kyynärän mittainen. Kalevan muut lapset, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lieköinen, asuivat Hämeessä ja Savossa. Heidän ansiostaan Suomen kuningas alisti koko Venäjän, kuten vanhat suomalaiset yhä laulavat, Ganander toteaa. Vanhoissa saduissa ja suullisissa tarinoissa Kalevan lapsille on uskottu monia sankaritekoja.

Jopa heidän tyttärensä olivat niin vahvoja ja voimakkaita, että he kantavat valtavia kiviä esiliinoissaan ja kun sijoittivat ne muistokumpuihin, syntyivät vuoret. Yksi näistä “jättiläisnaisten vuorista” sijaitsee Hattulan seurakunnassa Hämeessä, Päijänteen rannalla. Paikallisten mukaan myös Hiiden linna Paltamossa olisi Kalevan lastenlasten muodostama vuori. Kalevan jättiläiset asuivat Gananderin mukaan myös Kemin seurakunnassa, kuten Ganander kuuli vanhalta naiselta nimeltä Kaisa folkloristisilla retkillään, kuten olemme yksityiskohtaisesti kuvailleet teoksessamme MAAMME.

Härän ja Orionin tähtikuvioiden esitys alueella

Lähde: Ganander, Mythologia Fennica (1689)

Härkä – Toro
Suomalaiset runot kuvaavat tätä härkää valtavan suurena: sen pää heilui Hämeen (Hämeenlinna) mailla samalla kun sen häntä lepäili Tornion tienoilla.

Hämeen Härkätie on historiallinen tie ja nykyisin myös matkailureitti Suomessa, joka kulkee Turusta Hämeenlinnaan. Historioitsija Jaakko Masonenin teorian mukaan Hämeen Härkätie rakennettiin viimeistään 900-luvulla, jolloin turkiksia ja rohdosyrttejä kuljetettiin sisämaasta Länsi-Suomen kauppapaikoille. Aseita, koruja, metalleja ja suolaa tuotiin Hämeeseen rannikon kautta. Hämeen Härkätie oli tärkeä kulkureitti, sillä rannikon ja Hämeen välillä ei ollut muita kulkuyhteyksiä: joet olivat matalia ja sisältivät koskia. Tie oli myös usein käytetty sotilaiden kulkureitti, kun he etenivät sisämaasta rannikkoa kohti.

Esihistorian loppupuolella tie oli todennäköisesti vain kapea polku, joka oli raivattu kasvillisuudesta ja kulki vesistöjen ja kosteikkojen poikki puupaalutusten ja kivisiltausten avulla. Vahvaa näyttöä Hämeen Härkätien olemassaolosta on jo keskiajalta, jolloin se yhdisti Turun ja Hämeen linnoja.

Härkätie

Tämä muinainen Härkätie sai nimensä juuri sen tähden, että se kulki Härän tähtikuvion (Tarvas < Taurus) läpi, ulottuen Hämeenlinnasta Turkuun.

Vanhalinna ja Linnavuori Lietossa ovat yksi Suomen merkittävimmistä esihistoriallisista ja varhaishistoriallisista linnoista. Jyrkkä Vanhalinnan kivikkoinen kukkula kohoaa 55 metriä merenpinnan yläpuolelle. Se sijaitsee Lieton kaupungissa kahden historiallisesti merkittävän reitin välissä: Aurajoen ja Härkätien.

Vanhalinnaa on käytetty jo kivikaudesta lähtien, jolloin se oli kivinen saari ympäröivien vesialueiden keskellä. Se toimi linnoituksena rautakaudelta alkaen. Vanhalinnan viimeisin käyttöjakso ajoittuu vuoteen 1360, mutta sen merkitys oli todennäköisesti vähentynyt jo aikaisemmin, Turun linnan valmistumisen jälkeen Aurajoen suulle 1280-luvun alussa.

Muinainen linna

Kaivaukset Vanhalinnan kivikukkulalla ovat erottaneet sen historiassa kolme aktiivista jaksoa:

Ensimmäinen aktiivinen kausi: muinainen pronssikausi (1100–500 eKr.)
Toinen kausi: merovingikausi (500–700 jKr.)
Kolmas aktiivinen kausi: 1000–1370, joka voidaan jakaa kahteen vaiheeseen:
- Ensimmäinen vaihe (1000–1150) – saksalaisia kolikoita ja esihistoriallisia esineitä
- Toinen vaihe (1200–1370) – skandinaavisia brakteaatteja ja keskiaikaisia esineitä

Alkujaan linna kuului paikalliselle väestölle, mutta sen viimeisen käyttöjakson aikana siitä tuli ruotsalaisten linnake. Linnan uskotaan joutuneen ruotsalaisten käsiin noin vuonna 1170 tai suunnilleen samaan aikaan, kun Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus perustettiin Koroisiin. Ruotsalaiset vahvistivat linnaa ja käyttivät sitä todennäköisesti Hämeen kansaa vastaan.

Vanhalinnasta otettu valokuva arkeologi Juhani Rinne toimesta vuonna 1907.

Vanhalinna – nykyaikainen kuva

Kaivaukset ovat paljastaneet yhteensä 11 rakennuksen jäänteet Vanhalinnan muinaisesta linnasta. Esihistoriallisella kaudella kukkulan huipun rakennukset koostuivat hirsistä ja savesta, ja myöhemmin keskiajalla myös tiilet otettiin rakennusmateriaaliksi. Kukkulan huippu tasoitettiin kivilaatoilla, jotta se oli helpommin kuljettavissa. Rautakaudella huippu tasoitettiin kivilaatoilla ja keskiajalla käytettiin pieniä kiviä. Kukkulalta on löydetty jälkiä eri aikakausien puolustuslaitteista. Muinaisen linnan puisten muurien ensimmäiset jäänteet ajoittuvat ennen vuotta 500 eKr. Keskiajalla käytössä oli kaksi yhdistettyä puolustuslinjaa.

Löydetyt esineet viittaavat myös Vanhalinnan olleen taistelukenttä historiansa aikana:

14 nuolenpäätä ja 150 pitkän jousen nuolenpäätä linnan ympäriltä
useita tulipalon jälkiä, mukaan lukien hiiltyneitä puunrungon paloja ja poltettuja oksia savimaahan upotettuna, joita käytettiin usein puulinnakkeiden valaisuun

Ensimmäiset tulipalojäljet ajoittuvat vaelluskaudelle, ja uusimmat vuoteen 1360. Alueelta on löydetty myös 33 rautarenkasta ja keihäänkärkeä, joista vanhin ajoittuu 6. vuosisadalle.

Suomalainen kansanperinne

Joulun jälkeisiä viikkoja kutsutaan “Härkäviikoiksi”. Nimi viittaa pitkään maallisessa työssä vietettyyn aikaan, jolloin palataan ahkeraan työhön, ja sillä on todennäköisesti yhteys alueeseen, jossa härkiä käytettiin vetoeläiminä. Työn lisäksi palattiin myös päivittäisen ruoan ja vaatteiden pariin. Loppiainen merkitsi aikaa, jolloin härät alkoivat, leivottiin leipää ja torttuja, valmistettiin presutupaka ja vittaköyret.

Toinen nimi joulun jälkeisille viikoille on selkäviikot, joka viittaa talven keskivaiheeseen ja talven paluuseen. Kitee kertoo, että selkäviikoilla haukan vihellys syö suolattua silliä. Pieksämäellä joulun jälkeen avautuu selkä ettee, joka kestää Vasikka-Mattiin (24. helmikuuta) asti.

Selkäviikot saattoivat myös viitata työviikkoihin, jotka aiemmin kestivät kuusi päivää muina aikoina. Lopuksi todetaan: kun kesäpäivänseisaus sattui kesäkuussa, se ei ollut pyhä arkinen päivä kuten joulu, vaan se oli kuin viikko ennen pääsiäistä.

Tähtien ja härän yhteys

Aikoinaan tämä merkitsi, että Härän tähtikuvio oli näkyvissä näillä leveysasteilla juuri tähän aikaan vuodesta, joten kaikki ajan tavat ja nimet liittyivät tähtiin.

Missä olisi Siriuksen paikka?

Sirius (AFI: /ˈsirjo/)

Sirius (α CMa / α Canis Majoris / Alfa Canis Majoris), tunnetaan myös nimillä Koira-tähti tai Canicola-tähti; latinaksi Sīrĭus, johdettu kreikan sanasta Σείριος (Séirios), joka tarkoittaa “loistava”, “hehkuva”. Se on valkoinen tähti Suuren Koiran tähdistössä ja kirkkaimmaltaan koko yötaivaalla.

Canicola-termi

Suomeksi löydämme seuraavia merkityksiä:

Kanittaa = suorituskyvyn heikkeneminen pelosta tai jännityksestä
Kani = jänis
Kaninkolo = jäniksen kolo

Lähellä Gamla Uppsalaa / “Jerusalemia” sijaitsee paikka nimeltä Kanikbo.

Uskon, että Sirius on jollain tavalla yhteydessä Gamla Uppsalaan ja Salomonin temppeliin… Myös siellä on muinaisia hautakumpuja ja protostorisia kukkuloita, jotka olivat tärkeässä roolissa kuten aikoinaan Gamla Uppsala ja Turku, jota pidettiin Fennien valtakuntien keskuksena.

Mielenkiintoista: Uppsalassa on useita toimintoja nimeltä Sirius, kuten jalkapallojoukkue ja muita yhteyksiä...

Kuva: Hautakummut Gamla Uppsalassa

Mitä Siriusta kerrottiin menneisyydessä

“Yhteys Jerusalemista Sirioon (“Itäisen tähden”) on teoria, jonka mukaan Sirion heliakkinen nousu (tähti ilmestyy juuri ennen auringonnousua) noin 21.–25. joulukuuta Jerusalemista/Betlehemin näkökulmasta toimi Raamatun Betlehemin tähtenä, merkitsemässä Jeesuksen syntymää. Tämä yhdistää muinaiset taivaankappaleiden havainnot kristilliseen kertomukseen, vaikka kyseessä onkin tutkijoiden ja uskontoryhmien keskuudessa kiistanalainen tulkinta.”

Sirion / Betlehemin tähden teorian keskeiset kohdat

Heliakkinen nousu: Sirio, taivaan kirkkaimmista tähdistä, ilmestyy ensimmäisen kerran aamunkoitteessa tiettynä ajankohtana joka vuosi. Jerusalemissa ja Betlehemissä tämä tapahtuma sijoittuu hyvin lähelle talvipäivänseisausta (21.–25. joulukuuta).
“Itäinen tähti”: Teorian kannattajat ehdottavat, että itämaan tietäjät näkivät Sirion nousevan idästä ja seuraten sitä saapuivat Jerusalemiin, kuten Matteuksen evankeliumissa 2:1–2 kuvataan.
Symbolinen merkitys: Tämä yhdistää Sirion käsitteeseen “Jumalan aurinkopelastaja” joissakin perinteissä, symboloiden auringon (ja Jeesuksen, “Oikeuden Aurinko”) uudelleensyntymää talvipäivänseisauksessa.
Muinaisen merkitys: Sirio (Egyptissä Sopdet) oli merkittävä muinaisissa kulttuureissa, liittyen Niilin tulviin ja jumalhahmoihin, kuten Isikseen (HIISI jättiläinen), mikä yhdisti sen varhaiskristilliseen symboliikkaan.

Vaihtoehtoiset näkemykset ja konteksti

Raamatullinen kertomus: Matteuksen evankeliumi on ainoa lähde Betlehemin tähdestä, ja sen luonne (tähti, komeetta, planeettojen yhtymä) on edelleen kiistanalainen.
Juutalainen symboliikka: Daavidin tähti on juutalaisuuden tunnus, eikä liity Betlehemin tähteen tai Sirioon.

Yhteenvetona Gamla Uppsalasta (“Jerusalem”) Sirioon on astronominen/astrologinen tulkinta Betlehemin tähdestä, joka yhdistää muinaisen taivaankultin ja varhaiset kristilliset kertomukset.

Suoraa tieteellistä näyttöä Sirion ja Jerusalemin/Gamla Uppsalassa sijaitsevan pyhän paikan yhteydestä ei ole, mutta symbolisia, uskonnollisia, astronomisia ja perinteisiä yhteyksiä esiintyy.

Sirio symbolisena tähtenä

Sirio (α Canis Majoris) on kirkkaimmista tähdistä yötaivaalla. Monissa muinaisissa kulttuureissa se symboloi:

jumalallista valoa
uudelleensyntymistä
korkeampaa tietoa
kosmista järjestystä

Pysy mukana: Seuraavassa artikkelissa käsittelen Pohjantähteä, Pientä Karhua, Suurta Karhua ja Lohikäärmettä Lapin tähtitaivaalla.

Käännös: automaattinen
Automaattisen kääntäjän vuoksi voi olla virheitä.

"Kaikki tämän blogin sisältö (tekstit, kuvat, grafiikka) on tekijänoikeudella suojattua. Sen kopiointi, julkaiseminen tai jakaminen ilman tekijän kirjallista lupaa on kielletty."